Kanssasi kuljen – jo kolmesti

Hieron ensimmäistään odottavan jalkoja.

Äitiyskorttiin merkitty laskettu aika on ohitettu jo viikolla ja levottomuus valtaa hänen mielensä. Milloin vauva saapuu? Kuuntelen vauvan sydänääniä kätilöntorvellani. Vahvat hyvät äänet, vauva on asettunut äitinsä lantioon juuri oikealla tavalla. Hän vain haluaa vielä odottaa tovin. Keskustelu rauhoittaa mieltä, vauvan hyvän voinnin toteaminen samoin. Kätilövastaanotollani patjoillani mukavasti lepäävä äiti hymyilee.

Aamulla varhain tulee tekstiviesti. Synnytys tuntuu olevan käynnistymässä. Sovimme, että piipahdan heillä kotona matkalla töihini sairaalaan. Vauva on kuitenkin kiireinen ja pariskunta ehtii Kätilöopistolle ennen minua. Hieno pieni poika, aamuauringossa äidin rinnalla.

Muutaman kuukauden päästä saan ihailla häntä sylissäni vauvan nimenantojuhlassa, jossa saan kuulla myös tarinoita suvusta, johon pieni uutena jäsenenä liittyi. Suvussa on kätilökin. Kätilöistä on mukava jutella.

Muutaman vuoden päästä saan viestin. Perheen toinen lapsi on ilmoittanut tulostaan.

Tapaamme ja suunnittelemme tulevaa synnytystä, jossa kätilönä tulisin kotiin ja yhdessä kolmisin matkaisimme sitten sairaalaan, jossa muuttuisin kätilödoulaksi. Piipahtelen perheen luona teellä, seuraamme kohdun kaunista kasvua ja pohdimme millaisia asioita vauva viestii erilaisilla liikkeillään. Esikoinen kirmaa leikeissään. Kätilö on hänellekin tuttu, etunimelläni minua kutsuu.

Kun synnytys antaa itsestään merkkejä isä vie esikoisen isovanhempien hoiviin ja kotiin laskeutuu synnytystunnelma. Supistukset, niiden tempo ja vahvuus kertovat vauvan matkan edistymisestä. Lähdemme yhdessä kohti Kätilöopistoa, ehtiäksemme tällä kertaa täyttää vedellä altaan, johon äiti toivoo lapsensa syntyvän. Vedestä veteen. Pieni merenneito syntyy. Onpa hän suloinen.

Kastejuhlassa esikoinen tomerana, tytär ruusukoriste ohimolla. Perhe ja suku hyrisee lämpöä. Keskustelen isovanhempien kanssa entisaikojen kätilöistä, jotka perheet tunsivat, joita kutsuttiin nimenantojuhliin. Sellaisia kun minäkin.

Raskaustesti näyttää positiivista. Tämä vauva saattaisi tulla joululahjaksi.

Miten nopeasti yhdeksän kuukautta meneekään. Äidin mielessä on itänyt toive jäädä synnytyksen käynnistyessä kotiin. Siellä omassa synnytysrauhassa saisi vauva tulla. Tulenko kätilöksi kotisynnytykseen? Tottakai. Kätilö on synnyttävän naisen kanssa siellä missä hän synnyttää. Siellä missä hän on voimakkaimmillaan synnyttäjänä. Hänelle se paikka on koti.

Synnytys käynnistyy ja ajan talvisen aamuyön pimeydessä hiljaisen kaupungin halki kotiin, jonne kohta saapuu uusi lapsi. Ja kauniisti hän saapuukin. Pieni poikanen, äitinsä syliin, isänsä rakkaudellisen katseen sivelemänä, kätilönsä hymyillessä hämärässä taustalla.

Kätilöydelläni on synnyttäjieni ja heidän perheittensä kasvot.

Comments are closed.